Kiirettäkö....? No kai sen voi tietysti niinkin sanoa sen suurempia hikoilematta . Pienisuuri suku ja tuo juhlarumba kun alkaa heti vuoden vaihteessa, niin nautiskeltu on sitten joka viikonloppu jossain paikassa kakkua ja siksi omat leipomiset on jääneet vähemmälle.

Toki osa syynä voi olla sekin että noin vuoden tauon jälkeen televisiokin näkyy meidän taloudessa ja tämä äitihän on jäänyt sit toljaamaan MasterChefiä, Idolsia, Top Chefiä... no kivahan se on välillä toljottaa vaan telkkua

Eikä meidän perhe kyllä ole säästynyt sairastelultakaan... Itse on kyllä sinnikkäästi töissä käyty, mutta esim. neiti on tälläkin hetkellä kuumeessa jota on jo jatkunut reilun viikon verran.

Anyway anyhow innostuttiin isännän kanssa muutto hommiin viikonloppuna ja niin sai taas huonekalut kyytiä, pienimmät lapset muutti leluineen jälleen yläkertaan meidän kanssa ja vanhin tenava ja "työhuone" muutti alas... Siinäpä muuttourakan keskellä ei jäänyt aikaa leipoa kakkupohjaa valmiiksi eikä niitä meidän "puolikuntoiseen" pakastimeenkaan uskalla etukäteen kyllä valmistaakkaan...

No niin se vaan maanantai aamu koitti ja lapset piti viedä hoitoon mummolaan ja itse hilpasta työpaikalleen. Fiksuna tyttönä pakkasin kulhon ja vispilät mukaan ja ajattelin tekasta isännälle kakun täällä töissä. Apua enpä sitten ehtinytkään kauppaan ennen töihin tuloa (ihmeen hidasta tuo lasten kanssa lähteminen).

Soitto ritarille hoi!!! Hän apunsa paikanpäälle toi!!! Pyysin siis käymään tässä että pääsisin tuosta naapurista nappaamaan valmispohjan ja flora vispit. Mitä tekee ritari? No leipoo kotonaan mulle kakkupohjan... KIITOS, KIITOS ja vielä kerran KIITOS!! 

No kertomatta sen pohjan kohtalosta enempää, kipitin naapurikaupasta valmiit pohjat ja pari purkkia flora vispiä sekä valmiiksi viipaloituja persikoita sokeriliemessä. Näillä eväin siis kakkun koristeluun..

Päivän sankari oli vihjaillut haluavansa golf-aiheisen kakun... no valitettavasti tässäkään perheessä ei aina saada kaikkea mitä halutaan joten ei tullut ei golf-aiheista kakkua. 

No ja sitten siihen kakkuun. Töihin oli jäänyt muffinssien kuljetuslaatikko joten ei ku kakkupahvia siihen päälle ja pohjan eka kerrosta päälle. Kostuttelin pohjan persikkaviipaleiden liemellä ja lisäsin vähän vettä! Olipa haastavaa kun pieni kertsi lusikka oli ainut mikä löyty... Kostutetun pohjan päälle levitin persikan viipaleet... Ja sitten Flora Vispin vatkaamiseen. Vatkasin purkin ja aloin valmistamaan Städterin Mango-Aprikoosi hyydykejauheesta täytettä. Ajatuksissa meinasin tehdä koko purkin, kunnes onneks huomasin että vatkasin vaan purkin vispiä. No ei ku puolet jauheesta lautaselle ja siihen vesi... ½dl vettä..kääk, mulla mitään mittaakaan ole.. nooh summan mutikassa tuo vois olla ½dl ja jauheen sekaan vaan. Seos vaahdotetun vispin joukkoon ja muutama pyöräytys sillä suuren suurella kertakäyttölusikalla.. (missämissä ne mun oikeet lusikat on?) lusikoi täyte persikka viipaleiden päälle ja nosta seuraava kakkupala päälle, kostuta ja täytä kuten edelliset ja nosta viimeinen kakkupala ja kostuta. Vatkatessani Flora Vispiä ajattelin jo että eihän tämä kyllä taaskaan riitä tuohon päälle, mutta josko sitä sen verran sais että voisin tuon päällisosan päällystää ja laittaa kuvan siihen päälle. Sen verranhan sitä tuli ja vähän enemmän. Kaapista löytyi onneksi yksi kakkulapio jolla sain pinnan tasoitettua ja laitettua kuvan päälle. No sehän alkoi aika nopsaan nousta reunoilta joten kun tuota Flora Vispiä vielä oli niin ajattelin pursottaa kuvan reunoille tähtityllalla "kiehkurat".  Seuraava probleema sit olikin että mihis tuon kakun saan kylmään... Jääkaappi ku on niin pieni ettei sinne mahdu tollanen kakku, tai kakun alustoineen kyllä sain taiteiltua sisään mutta ovihan ei mennyt kiinni.  No ei kun kakku kuvussa takapihalle lumihankeen... hetkeks aikaa, soli aika pelottavaa pitää sitä siellä, entäpä jos joku käypi sen siitä nappaan... No viimeisen tunteroisen töissä kakku oli takaoven välissä. Ovet siis auki, kyllä sieltä vaan sellanen veto kävi että kakku oli takuuvarmasti viileässä :-) Tässä siis kakku jonka sain työpaikalla aikaseksi.

Nappasin lähtiessä punaisia ja mustia kynttilöitä mukaan ja loppusilaus kakulle tehtiin kotona. Kotona jääkaapissa oli onneksi yks purkki Flora Vispiä joten ei kun vatkaamaan se ja pursotukset pursottelemaan loppuun. Vähän Wiltonin ripoteltavaa glitteriä kakkuun ja kynttilät paikoilleen. Mustia kynttilöitä 3 ja punaisia 1 eli sankari siis täytti 31.  Ja eikun kakku kaappiin odottaan vieraita.

Ja sitten se armoton kilpailu, kuka lapsista saa nuolla vispilät, kuka saa kaapia kulhot, kuka saa imeä pursotuspussin jne...

MINÄ KAAPIIN KULHOT NJAMII !!!